Mönkään meni
Täysin mönkään meni uusioyritys ämpäriperunoista. Kaivettuani heinäkuun alussa ämpäreistä kauniin siloisia Rosamunda-perunoita, innostuin istuttamaan silloin ämpäreihin uudet potut. Laskin, että lokakuun puolivälissä saisin jälleen varhaispottua. Höh! Mitä tyhjää!
Ämpärien pohjissa oli ilmeisesti liian pienet reiät ja neljän viikon sateet olivat pottuviljelmälle liikaa. Näin siinä kävi. Löysin ämpärit piri pintaan täynnä vettä.
Huolimatta takaiskusta, koetan ensi keväänä jatkaa tätä ideaa. Pistän kalenterin reunaan merkin, että varmasti muistan laittaa varhaisperunaa ajoissa itämään. Maaliskuun alussa istuttaisin ämpäreihin. Saa nähdä!
Meni mönkään myös elämänlankojen ohjaileminen tukikeppeihin. Päätin luovuttaa tämän sitkeä kasvin tuhoamisen, koska en siinä onnistunut. Hakkasin sitä vastoin maahan tukikepit, joita myöten elämänlanka voisi mielin määrin kasvaa, ettei tarvitsisi enää kuristaa minun kultapallojani. Se voisi kurkotella pilviä keppien nokastakin.
Takaisku tässäkin. Myrskyt ovat kaataneet kepit, eikä elämänlanka ole halunnut kaatua niiden mukana, vaan napannut takaisin kiinni kultapalloista. Nyt ovat kultapallotkin melkein nurin ja elämänlankaa etsii sinnikkäästi uutta tukijaa edeten maata pitkin. Saattaa olla, että se joutuu tyytymään matalaan loppukesän kasvutasoon.
Tätä on paha voittaa. Kukkisi edes, saisi vähemmän antipatiaani.
|
12 kommenttia
|