Pollen suuret saappaat

Pakinaperjantaihin

"osallistuakseen ei tarvitse kirjoittaa pakinaa vaan kaikenlaiset omat kirjalliset tuotokset, maalaukset, piirrokset, valokuvat yms teokset ovat tervetulleita."

Noin ajatellen nappaan kirjoituksen jonkinlaisista suomusilmistä kotisivuiltani.

Pirita raapustelee niitä näitä luentolehtiöönsä. Kynä on koko ajan liikkeessä, mutta ajatukset eivät suinkaan sairaanhoidon luennon tunnilla. Hän odottaa kiihkeästi iltaa ja rakkaansa tapaamista.

Aamutunneille venyneet treffit saavat virkeänkin tytön päivällä väsyneeksi.

- Pirita, älä vaan nukahda! Usko huvikses, se kysyy kohta sulta. Piija supattaa vierestä.

Pirita luo kiitollisen katseen ystäväänsä ja yrittää terästyä viimeisen päälle. Hänellä ei ole mitään havaintoa luentoasioista, juuri ja juuri vain tietoisuus siitä, että on fysiologin tunti meneillään. Vaatii hetken keskittymisen, ennen kuin Pirita nostaa katseensa opettajaan. Huijaus onnistuu taaskin! Piritalla on luontainen taito loihtia kasvoilleen äärimmäisen kiinnostunut ilme, josta ei ole pienintäkään epäilyä, etteikö hän olisi 100% tilanteen tasalla ja todella innostuneena  kuulemastaan.

Tyttöjen katseet kohtaavat ja leveä virnistys leviää kummankin naamalle. Luento loppuu, eikä Piritalle jää juurikaan ajatusta ihmisen verenkierron fysiologiasta.

- Piija kiltti, avaa mulle taas yöllä ulko-ovi! Pirita huikkaa pihalla noustessaan upeaan Mersuun.

Hänet haetaan aina hyvin näyttävästi treffeille.

Tyttöporukka jää supattelemaan. Ihmetellään ja kysellään, mistä Pirita on tämän poikaystävänsä löytänyt.

Sydämessään Piija toivoo ystävälleen hyvää. Pirita on saanut pettyä jo tarpeeksi monta kertaa. Kuinka ihmeessä hänen tielleen aina sattuukin kaiken maailman tyyppejä. Ehkäpä siksi, että Pirita on kaunis. Hänellä on tummat pitkät ja kiharat hiukset, melkein mustat silmät ja vilkas luonne. Hänet huomataan aina. Pirita on tottunut, miten miehet tuijottavat häntä ja keksivät jos jonkinlaista jutun tynkää, päästäkseen puheisiin. Ja Pirita kyllä osaa vastata flirttiin flirtillä. Silmäpelissä hän on lyömätön!

Aamuyöstä Pirita kotiutuu aivan hurmiossa. Hän säteilee. Hän on niin rakastunut, niin rakastunut.

- Minut on kutsuttu Hailuotoon mökille ens viikonlopuks, ymmärrät sä? Me saadaan olla yhdessä kaks kokonaista päivää. Kuulet sä? Kaks päivää!  Se lupas soittaa vielä tarkemmin huomenna, ennen ku lähtee Tukholmaan johonki ortopedien kokoukseen.

- Onks se joku lekuri, vai?” utelee Piija.

- Joo-o, on. Se on töissä Hesassa. Jossain sairaalassa. Et sä nyt muista, mä tapasin sen täällä, kun niillä oli joku konferenssi tai jotain parisen kuukautta sitten. Sit se tuli takasi tänne. On joku homma meneillään täällä sairaalassa. Pirita puhua pulputtaa vuolaasti.

- Nukutaan nyt, muutenkin aamu tulee liian pian. Mitenkä meinaat läpäistä huomisen tentin? Kysyy Piija, mutta vastausta hän ei enää saa.

Aamulla Piritalle on viesti koulun aulassa. Kymmenkunta punaista ruusua läpinäkyvässä sellofaanissa ja kortissa hehkuvan punaisin kirjaimin ”Pirita, rakastan sinua. Sinun P” Rakkaus hehkuu. Se saa ihmiset säteilemään. Se saa unohtamaan arjen.

Piritan ja Peterin odotettu ensimmäinen viikonloppu Hailuodossa on haaveiden täyttymys. Muistoksi kauniista hetkistä ja kiireettömästä yhdessäolosta Pirita saa sormuksen.  Ei se ole kihlasormus, mutta sormus kuitenkin. Se on vieläpä erittäin kaunis ja saa paikkansa Piritan oikean käden nimettömässä.

 Töiden vuoksi Peter on kohta enimmän ajan Helsingissä. Hänellä on jatkossa siellä tiivis työprojekti menossa. Pirita tahtoo ikävissään soittaa Peterille. Kummallista, kuinka hän ei ole saanut ja on itsekin unohtanut pyytää puhelinnumeroa. Ehkäpä siksi, että Peter on soittanut hänelle lähes joka ilta, eikä hän lainkaan.

- No, etsi numero luettelosta ja soita, niin luulisi tuskan helpottuvan! Kiusoittelee Piija. Häntä harmittaa hiukan, kun ystävää ei innosta enää heidän yhteiset juttunsa. Siitä paikasta Pirita tempaa puhelinluettelon ja alkaa etsiä kiihkeästi kaipaamaansa numeroa.

- Sju..Sjun..Sjunst. Voi pirulainen, ei täällä ole Peterin numeroa! Pirita parahtaa viimein.

- Ei vai? Piijakin tulee ihmettelemään.

- Oot sä varma, miten se nimensä kirjoittaa? Kirjoittaako se loppuun ..stedt vai ..sted?  Pitäisikö kysyä numerotiedustelusta? Samassa soi puhelin ja arvata vain saattaa, kuka saa puhelun! Siihen unohtuu numerotiedustelut siltä erää.

Viikot kuluvat. Ne päivät ovat huippujuhlaa, kun Peter soittaa ja vannoo rakkauttaan tuntitolkulla.

Juhannukseksi pari suunnittelee yhteistä kivaa Kemijärvelle, missä tytöt viettävät työn täyteistä kesää työskennellen sairaalassa ja asuen yhteistä yksiötä.

Hyvissä ajoin Pirita ryhtyy kehittelemään juhannukseksi yöpaikkaa Piijalle, jotta rakastuneet saisivat kuherrella ilman kolmatta pyörää.

Alkukesän viikot kuluvat nopeasti. Juhannus lähenee ja odotus sen myötä tiivistyy. Työvuorojen mukaan molemmat opiskelijatytöt ovat työssä pyhien ajan. Se tietää tiukkaa ohjelmaa Piritalle! On vaativaa työtä 8 tuntia päivässä ja loput 16 tuntia tiivistä seurustelua Peterin kanssa.

Sitten tulee juhannus. Ja Peter tulee. Suurimman osan ajasta pariskunta kuhertelee kahdestaan. Ihanaa, että Piija on illan ja yönkin ystävien kesämökillä. Hän viihtyy siellä paljon paremmin, kun kolmantena seurassa, missä häntä ei kaivata.

- No? Miks sä tänne yksin tulet? Onkos Peter häipynyt? Piija tenttaa, kun Pirita ilmestyy yllättäen mökille. Toinen on kuitenkin perin juurin harmistunut kertoessaan, miten Peterille oli tullut soitto töistä, Hesasta ja hänen oli täytynyt lähteä välittömästi.

Tavallisesti niin kaunis Pirita näyttää haamulta. Mustat silmänaluset valvomisesta ja silmät itkusta punaiset ja turpeat.

Juhannus ei jätä hyvää mieltä, mutta korvaukseksi siitä Peter on esittänyt Piritalle kutsun tulla luokseen Helsinkiin syksyllä, ennen uuden lukukauden alkamista. Ystävätärkin olisi tervetullut, sillä isossa lukaalissa on tilaa riittävästi.

- Muistitko kysyä osoitetta? Kiusoittelee Piija keventääkseen tunnelmaa.

- Älä viitti. Se tulee assalle vastaan tietenkin. Silminnähden harmistunut Pirita tokaisee ja jatkaa.

- Sain kyllä osoitteen!

Kesä kääntyy syksyksi eikä Peteristä kuulu mitään. Ei tule kukkalähetyksiä, eikä puheluita. Täytyy jo kyseenalaistaa Hesan reissukin.

Kesätyöt loppuvat ja pian on käsillä lähtö opiskelukaupunkiin. Piritalta menee läksiäisilta itkuksi. Muutaman tuopin jälkeen hän ensin uhoaa, mutta pikkuhiljaa uho vaihtuu surkeaksi itsesääliksi.

- Kerro, hyvä ihminen, mitä oikeastaan juhannuksena tapahtui. Ilmeisesti jotain meni pieleen, vai?  Kait sä nyt voit kertoo? Kihlauksesta ei puhuttu, vaikka sä luulit jotain sellaista vai? Oot sä raskaana? Piija yrittää saada toista avautumaan.

- Peteriltä tipahti silloin ajokortti lompakosta. Silloin jussina kartsalla. Se ei huomannu enste sitä ollenkaa. Mä nostin sen lattialta. Ja arvaa mitä?  Ehdin vilkasta, eikä siinä ainakaan ollu Peterin nimi! Joku Järvi tai jotain siinä luki. Päästessään jutun alkuun Pirita kertoo tapahtumat vuolaasti. 

- No, mitä sä luulet, kenen ajokortti se oli? Kysyy Piija.

Hetken hiljaisuus. Pirita näyttää säälittävältä ja ehkä hämmästyneeltäkin. Hän on hiljaa, niiskuttaa vain silmät kyyneliä täynnä.

- Voi jestas sun kaa! Rakastunut, toope nainen, yritä olla realisti! Rakkauden huuma on sulattanut sun päästä kaiken, millä ajatellaan ja läppässyt suomut sun silmille, ettei tartte nähä totuutta. Piija vaahtoaa tosissaan. Pirita alkaa vetistellä vain entistä vuolaammin.

Uusi lukukausi on alkanut. Piritalle ei maistu opiskelu eikä häntä innosta kavereidenkaan seura. Peter on pysynyt poissa, mutta Pirita jaksaa yhä uskoa hänen ilmestyvän joku päivä Mersuineen ruusukimpun kanssa.

Niin tapahtuukin.  Peter soittaa ja Pirita on taas sen seitsemännessä taivaassa. Kuin taikaiskusta Piritan maailma muuttuu. Hän herää taas eloon.

- Kuule, Peter on ollu onnettomuudessa. Se on ollu Tukholmassa sairaalahoidossa. Ajattele, sille on porattu kalloon reikä! Se on ollu kauan tajuton. Ajattele, ja mä luulin vaikka mitä. Tai oikeastaan sä luulit! Pirita livertää.

 Mikä parasta, Peter on tullut taas Piritan opiskelukaupunkiin. He sopivat ravintolaillan puhellakseen enemmän. Arvata sopii, ettei Piritalla ole mitään päälle pantavaa näille treffeille. Onneksi on muutama tunti aikaa hankkia uudet lumokuteet. Kiireen vilkkaa ystävykset rientävät ostoksille.

- Voi, perhana, Piija, kato tota autoa! Tota kun menee tohon rautakaupan parkkiin.  Toi auto on Peterin mersu! Kato nyt, joku nainen ratissa!  Tunnet sä?” Pirita on äimänä.

- Muistat sä rekkaria? Onks se varmana Peterin auto? Innostuu Piijakin.

Lähemmäksi tullessaan he tunnistavat ajajan Järven Sinnaksi, joka on leikkausosastolla töissä. Moikataan puolin ja toisin.

Piritan sisuksissa myllertää, muistaako hän sittenkin rekisterin väärin. Piija pohtii myös tilannetta ja yhteistuumin tytöt päättävät kysyä autorekisteritoimistosta, kenelle kyseinen auto kuuluu.

 Auto on rekisteröity Perttuli Järven nimellä.

Piritaa helpottaa se tieto, vai helpottaako kuitenkaan. Mieleen muistuu tuo kesäinen ajokorttijuttu. Jotenkin nämä palaset voivat nivoutua yhteen.

Kiireesti tytöt työntyvät taas pieneen puhelinkoppiin. Nyt soitetaan puhelinnumerotiedusteluun. Piritalle on tärkeää saada todistaa itselleen ja tietenkin myös Piijalle, että hänen Peterinsä asuu Helsingissä.

- Voinko saada Peter Sjustedin osoitteen ja puhelin numeron. Sukunimen lopussa on d, niin kuin daavid, eikä dt. Kiitos.  Pirita selvittää hiukan aran oloisesti.

- Hetki vielä. Siis Peter Sjusted. Mainitsemallenne nimellä ei ole osoitetta Helsingissä eikä löydy myöskään puhelinnumeroa.

Pirita pistää luurin harkitun hitaasti paikoilleen. Tuntuu kummalliselta. Joku mättää rajusti. Hän kaivaa kukkarostaan lapun, jossa lukee Peter Sjusted ja osoite A. Kiven katu 297 P 97.

Pirita soittaa jännittyneenä tiedusteluun uudelleen. Hänen sydämensä tykyttää tuhatta ja sataa, kun hän kertoo kohta Piijalle, että taloa 297 ei ole olemassakaan. Katu loppuu jo paljon aikaisemmin! Peterin osoite on siis huijausta!

Vollotuksesta ei meinaa tulla loppua lainkaan. Viimein Pirita ryhdistäytyy ja alkaa selata jälleen kuumeisesti puhelinluetteloa. Piija näkee olan yli, miten Pirita valitsee vapisevin sormin numerot, jotka ovat Järvi Perttulin.

Piritalle vastataan. Tuttu ääni sanoo luuriin   

-Järvellä. Taustalta kuuluu pienten lasten ääniä. Pirita sulkee silmänsä katkaisten puhelun ja kyyneleet valuvat solkenaan suljettujen silmäripsien alta. Suomut irtoavat ja valuvat kyynelten mukana hänen silmistään. Hänen maailmansa särkyy. Kertaheitolla Peteristä tulee kupla, joka hajoaa. Häntä ei ole enää, eihän häntä ole oikeasti ollutkaan.