Pollen suuret saappaat

Tähän aikaan vuodesta on aika laittaa lihat seinälle kuivamaan, ellei ne siellä jo ole. Tuulessa, pakkasessa ja pitenevän päivän auringossa seinällä kuivatettu liha on monen herkkua. Ken pystyy ja voi, kuivattaa lihat itse, sillä siinä tienaa sievoisen rahan. Kaupoissa on myytävänä poronseinäkuivalihaa huikealla hinnalla, mikä hipoo 80-90€ kilo. Tavallisemmin monella seinällä kuivuu naudanlihaa.

Minä en ole vielä päässyt kovin seinäkuivalihan makuun. Opetella pitää, sillä se on hyvä lisä retkirinkkaan, ei paina paljoa ja on täyttä ravintoa. Itse asiassa olen ainoastaan kerran sitä syönyt, en silloinkaan perinteisesti puukolla vuollen lihalastuja suuhun, vaan nauriskeiton höysteenä. Yllätyin, miten mahdottoman hyvää seinäkuivaliha - nauriskeitto oli! Ulkona oli kolea marraskuun ilma ja sormet kohmeessa kalaverkkojen kanssa touhuamisesta, niin jopas maistui kuuma keitto autiotuvan lämpimässä.

Tässä piharakennuksen räystään alla, katosta riippuvassa verkkolaatikossa roikkuvat lihapalat. Ensin liha paloteltiin ja sitten se oli vuorokauden suolassa, jonka jälkeen jokainen lihapala pistettiin koukkuun roikkumaan ilmavaan säilöönsä.  Säät siis kypsyttävät lihan. Kyllä se hygienistä on, sillä mitkään eläimet eivät lihoja pääse sotkemaan.

Toinen herkku, johon en aiemmin ollut saanut minkäänlaista makua, on leipäjuusto. Muistan, miten monen monituiset kerrat sitä on minulle tarjottu ja aina olen epäkohteliaasti jättänyt sen lautaselleni ottamatta. Vaan annas olla, kun huomasin, miten oivallinen kahvileipä se on vähäisen hiilarimääränsä puolesta, niin rupesin totuttelemaan sen makuun. Leipäjuustosta tuli hetkessä herkkuani. Nyt leikkaan pikkupalasia kahvikuppini pohjalle, sitten  päälle kaadan kahvin. Maitoa vielä ja a vot, minun herkuhetkeni voi alkaa. 

Kyllä minusta pohjoisen eläjä kovaa vauhtia tulee. Metsissä liikkuminen viehättää näin paksun lumenkin aikana ja tänään siihen on ollut aivan loistava mahdollisuus, jota en hukannut. Napakan pakkasyön jälkeen aamu valkeni upean aurinkoisena. Asteita enää -13.5.  Tajuan, että talvi on täydellisesti hurmannut minut. Tunnen olevani etuoikeutettu saadessani viettää aikaa hiihdellen ja kuvaten tykkypuita, soita ja vaarojen rinteitä.

En kuitenkaan kehtaa liittää niitä kaikkia 180 kuvaa tähän, jotka ehdin hiihtoretken aikana ottaa. Jos sentään vielä yhden.

 edit 03.03.12: Täältä löytyy lähes nuo 180 kuvaa, osan lähes identtisistä kyllä poistin. Musiikkia on takana, mutta senhän voi klikata pois.