Kirjoittaminen on rakkain harrastukseni. Paitsi että kirjoitan runoja, satuja, novelleja, matkakertomuksia, myös aina ajankohtaista mökkeilyn, kasvihuoneen, liikunnan ja jossain vaiheessa käsitöidenkin tiimoilta. Kirjoituksiani on enemmän kotisivuillani -aimarii - elämän kultalankaa. Kirjoittajana saappaani on yhä suuret ja hiertävät.....
Valokuva- ja Runotorstai 153 : Kerro tarina.
Tarinan saa kertoa yhdellä kuvalla tai useamman kuvan sarjalla, kuvakollaasilla.
Runotorstain haasteena oli kiteyttää jokaisen tauon aikasen viikon tunnelmat aina joko yhteen riviin tai yhteen säkeistöön.
Pimeä muuttuu valoksi
ja mieli virittyy jouluun.
Hangella tuikkivat tuhannet tähtöset,
kun tuijotan keskiyön pakkasessa täysikuuta.
Sinä kuolit jääkukkien aikaan,
enkä minä pääse irti muistoistani.
Hiihdän surusävyistä latua
takaisin aurinkoisiin päiviin.
Tämän viikon haasteena on pysähtynyt.
Nälkä yllätti.
Vaadin pysähtyi ruokkimaan vasaansa keskelle maantietä.
Tällä viikolla haasteena on Jotta en unohtaisi. Aihetta oli ehdottanut SusuPetal.
...jotta en unohtaisi, että hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi.
Lieneekö vielä Suomessa jokin kolkka, jossa vallitseva väri ei ole harmaa? Toiveikkaina pyydämme väriä ankeuden keskelle, sillä tämän viikon haastesana on räiskyvä. Antakaapa luovuutenne lentää, harmaissakin kaupungeissa.
Juuri nyt on hyvä aika muistaa kesää ja sen räiskyviä riemuja
Tämän viikon haaste on kiinalainen sananlasku:
"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."
Nukku-Matin on onnistunut kiivetä ilman unihiekkaa kuunsirpille, ei kai valvottamaan kuuhulluja?
On taas se aika vuodesta, kun möröt ja hirviöt viettävät vapaapäivää. Täällä öllinkäiset eivät kuitenkaan ole kotoisin Yhdysvalloista vaan lähempää. Haasteemme on nimittäin Vuorenpeikkojen luolassa. Runotorstaissa pohditaan samaa aihetta.
Pikkuinen ovi pilkottaa
piilosta pensaiden,
suojassa mustikkamättäiden.
Jos satuun uskot,
etkä pelkää,
niin ovi on kutsu
sisälle luolaan tulla.
Sisälle satujen selkään,
nauttimaan suuresta
rauhasta keralla
metsän henkien.
Tämän viikon haasteena on tie ulos
Juna vihelsi
ja vei sinut mukanaan.
Jäin seisomaan yksin
pimeälle asemalaiturille.
Jotain piti tehdä,
sillä umpikuja oli edessä.
Sinä valitsit tien
nousemalla junaan.
Viikon haastesana on Rakkaus. Runotorstaissa mietitään myös rakkautta. Haasteena on kirjoittaa rakkausruno, mutta niin ettei sanaa rakkaus mainita lainkaan.
Karhea kätesi silittää poskeani
ja värisen katseesi alla.
Painaudun rintaasi vasten
ja kuulen sydämesi lyönnit.
Kiedon käsivarteni ympärillesi,
tunnen hengityksesi kaulallani.
Oi aika!
Pysähtyisit hetkeksi.
Antaisit minun olla onnellinen,
sillä juuri nyt olen.
Tämän viikon haastesana on virta. Aihetta on ehdottanut Maaretta.
Jäätynyt virta,
kylmästä pysähtynyt
jatkaa sulana
kulkuaan uusin voimin.
Toisin käy elämälle.
Tällä viikolla haasteena on sitaatti:
--- ”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.” ---
Romaanin päähenkilö Frank Bascombe ohjeistaa poikaansa Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996.
Runotorstaissa lähestytään samaa sitaattia sanoin.
Otit neuvoa antavat pullosta
joka päivä.
Tarve pakotti voimalla
valheelliseen harhaan.
Tiesit sen pettäväksi,
et vain jaksanut välittää.
Et jaksanut
ja kaikki luhistuu,
elämäkin.
Älä kuitenkaan luule,
että olen sinut unohtanut,
veljeni Vilkastus.
Kasvatan siipiä sydämeen
murhetta keventämään.
Oman tiesi kulkija,
sinä kivisten polkujen mies.
Olet pääsemässä polun päähän,
oppituntiesi loppuun.
Tutti on unohtunut pöydälle, mutta kesken kaiken sitä kaivataan.
- Tutti, tutti!
Tällä viikolla haasteena on sateenkaari.
Runotorstaissa runoillaan tuttuun tapaan samasta aiheesta.
Onnea ei löydy sateenkaaren päästä,
vaikka luulin.
Aarrekin on poissa.
Elon kirjavissa karkeloissa hävitä
voi lapsen usko,
saatikka aikuisen naisen.
Tänään en jaksa.
En vain jaksa.
En nouse edes vuoteesta.
Viivaan päivän yli,
pyyhin allakastani pois.
Se onnistuu
vetämällä salusiinit sielun ikkunoihin.
Valokuva- ja Runotorstai palaavat kesätauolta ja ensimmäiseksi saa kirjoittaa ja kuvata - parasta kesässä.
Toivon, että teillä kaikilla on ollut hieno kesä! Nyt lähenee vasta elokuun puoliväli ja kesä tietenkin vielä jatkuu.
Parasta kesässä auringon kultaama pilven reuna ja kasteinen aamu. Juhannuksen yöttömän yön taika, mesimarjan maku kielen päällä ja mustikkakori mättäällä. Vaellusretket erämaapoluilla, tuulen pehmeä puhallus poutapilvelle ja ongella ojasta nouseva tammukka. Lasten ilo ja nauru pihanurmella. Ihana vapaus unohtaa arjen rutiini.
Tämän viikon haastesana on määrämuoto
Määrämuotoon on kenkä tehtävä, että se on kavioon sopiva
Haaste tällä viikolla "Ahaa"
Ahaa - näin se täytyy tehdä, että kunnon riukuaita syntyy.
Täällä viikolla haasteena on Ennen - Nyt.
Aihetta ehdotti Vanha Roosa
Ennen oli saha tämännäköinen, mutta puut katkesivat ja kunto kasvoi.
Nyt on hellapuiden pätkiminen helppoa. Sähköä sahaan ja puut on koht sillään pieniä.
Tämän viikon haaste - Kaksoisolentoni
Yllätyin, kun kohtasimme, on niin näköiseni, niin näköiseni.
Tämän viikon haaste on Vapun ja kevään kunniaksi Naamiaiset. Aihetta on ehdottanut Outi.
Hei! Minäkin lennän Wappunaamiaisiin.
Tällä viikolla aiheena on autio.
Haastetta on ehdottanut Thicacu.
Niin tyhjää ja autiota, ei ristinsielua aikoihin. Pihapolutkin jo umpeen kasvaneet.
Haastesanana tällä viikolla on, ah niin arkinen mutta kovin tärkeä: KEITTIÖ.
Tämä hyvin toimiva keittiö on osa Pajupuron autiotupaa. Korouoman reitin varrella.
Haasteena on "Murphyn laki"
Sata lasissa saattoi olla varma, että Murphyn laki pelaa.
Tämän viikon haasteena on sitaatti: "Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä."
Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)
Arjen oravanpyörä
ja tehty kiire.
Ne vie virtaansa.
Väsymys uhkaa
sulkea mielen,
riistää tunteet,
tehdä alastomaksi
palelemaan
tuskan hiessä.
Haaste tällä viikolla Piposta vedetty
Ex tempore, kaivettiin repusta reissumies ja kuuma kaakao!
Tämän viikon inspis on DRAAMA
Draamaa kerrakseen, kun dinosaurukset karkaavat dinokirjan sivuilta.
Viikon inspiksenä on lausahdus - "Helmikuu on helmi"
Hangella kimaltelee lumikiteet
Tämän viikon inspiksenä on Kello viiden tee, Syanidilla, kiitos -blogin Elegian ottama allaoleva valokuva
© Elegia.
Vastaan Elegian kuvaan kuvallani - unohtuneet rukkaset
Haasteena on sana - MONI
Moni on lähtenyt kantritanssia harrastamaan ja myös esiintymään.
Haasteenamme on tällä kertaa sana, planeetta
" Niin kaunis on maa, niin korkea taivas"
Haasteenamme on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).
"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)
Ystävyys on kuollut.
Sen haudalla
kukkivat
haalistuneet tekokukat.
Sydämeen on muuttanut
muodoton murhe,
ja koleus.
Jää siellä asustaa.
Ehkä vieläkin kylmempää.
Pian varisevat tekokukatkin.
Jäljellä ei ole mitään.
Vuoden ensimmäinen haaste on kolmen sanan tekstiote "... silirimpsis, sileä tie..." Teksti on Vexi Salmen käsialaa Irwin Goodmanin esittämään kappaleeseen Silirimpsis. 
Silirimpsis, sileä on tie - mutkia kuitenkin löytyy
"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."
Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
Viikon haasteena on kuvata jokin tekstin herättämä mielikuva tai kommentti. Runotorstaissa kirjoitetaan katkelman pohjalta.
Kauniit sanat
lempeät ja hellät
rikkoutuvat murusiksi
kuin jäähileet
rannan kivikkoon
valheiksi muuttuneina
sulavat hyiseen veteen
Inspiksenä on tällä kertaa tekstiote.
"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"
(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.
Varsinaisen lääkkeen keksiminen on iso juttu, mutta kuka vain tykkää olla mato-ongella, hän pystyy kohoa tuijottaessaan hidastamaan aikaa.
Olen kai siinä iässä, että olen kesäisin usein onkimassa!
Tällä viikolla haastamme teidät tarkastelemaan esineitä kameran linssin läpi, toisin sanoen haaste on: tutkielma esineestä. Toivomme kolmen kuvan sarjaa valitsemastanne esineestä.
Kuvasarjani ei aivan esineestä ole, mutta sarja kuitenkin vanhan puun kohtalosta
Tämän viikon inspiksenä on Keltainen kuu -blogin Elviksen ottama valokuva, jonka nimi on Silta nykyaikaan.
Vastaa kuvaan näin. Silta on ikivanha ja sillan lähistössä on vanhoja rakennuksia, mutta hiukankin etäämpänä kaikki on kuin toisesta maailmasta. Silta on yhdistäjä.
Tällä kertaa inspiksenä on kirjan nimi: Suomalainen nuorallatanssi. Minun versioni suomalaisesta nuorallatanssista on -
- mistä Suomi saa energiaa? Lisätäänkö atomivoimaa, tuulivoimaa, maalämpöä, maakaasua, aurinkoenergiaa, öljyä, muita biopolttoaineita? Vesivoimaloiden energiaa? Jotain lisää, jonkun osuus vähenee? Mitä lisää? Minkä kustannuksella? Melkoinen suomalainen nuorallatanssi pysyä näissä asioissa putoamatta.
Antennia on jos jonkinlaista, että nykyviestintä saadaan pelaamaan.
Mutta toki viestintä käy vielä näinkin. Kirje on aina mukava saada ja myös kiva niitä on kirjoittaa ja lähettää.
Kiltit kädet auttavat pikkuisen linnunpojat suojaan, kun oli tipahtanut pesästä, eikä lentotaito ollut vielä hääppönen.
Tällä kertaa inspiksenä on vajaa säepari Joona Kivirinnan runosta 'Paluu'
Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta ---
En saanut kesältä myrskykuvaa, sen sijaan nappasin tänäisestä syysmyrskystä. Tuulee kovaa ja puuskittain. Kaikki tahtovat nostaa kaulukset pystyyn!
Inspislähteenä - Beirut-yhtyeen kappale Sunday Smile
Beirutin biisi heitti minut hymyilevälle auringon sillalle
Aamutuulen kevyt kuiskaus tupasvillasuon yllä. Joka tupsu ojentuu kuisketta kuulemaan.
Aurinko käväisi hetken piilossa, mutta nousi kiireemmiten takaisin näkyville. Taivaanrannan kirkkaus vei kaiken valon ja auton ikkunasta kuvattuna yöttömän yön kuvistani tuli mustia.
.
Rakastaa..ei rakasta..rakastaa..sattumaako, miten usein se viimeinen lehti on rakastaa!! Niin sitä kumminkin toivoo.
Valokuvatorstain 91. haaste on 2. Onnea myös 2-vuotiaalle valokuvatorstaille!
Kahdestaan - parhaat ystävykset kahden puolen karsinaa.
26 artikla.
1. Kullakin henkilöllä on oikeus opetukseen. Opetuksen on oltava maksutonta, ainakin mikäli on kysymys alkeis- ja perusopetuksesta. Alkeisopetus on pakollinen. Teknillisen ja ammattiopetuksen on oltava yleistä; jatko-opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän ansionsa mukaan.
-Ei toteudu valitettavasti tämäkään ihmisoikeus, että kaikki saisivat maksutonta alkeisopetusta. Lukutaidottomia on paljon.
Haasteena maalaus: Henri de Toulouse- Lautrec
- Ehkä riittää tälle päivälle. Onneksi ovat jo narulla!
Aatetta, intoa, iloa, uskoa itseen ainakin löytyy. Sitä ollaan niin Batmania, niin Batmania.
Nyt halusin tuoda esille toisenkin kuvan. Tämä on esteettistä rappiota. Kuva on vanhan kivinavetan raunioilta, ikkunassa jopa pitsiverhot. Villiintyneet palsamin alut ovat valloittaneet sisätilan.
Valitse siis yksi kirjannimi näistä: 1. Humiseva harju 2. Lennä, uneksi tai 3. Vetää kaikista ovista ja ota nimen inspiroima valokuva, vapaasti assosioiden ja leikkimielellä tietysti.
Hetki pastellin sävyisellä harjulla, tuulen huminassa, havisevia lehtiä ja puron solinaa kuunnellen.
Pilvet ikään kuin muodostivat sopivasta kulmasta katsottuna valtavat kasvot. Mörön kasvot voisivat olla kai tuon näköisetkin!
Valokuvatorstaissa ja Runotorstaissa on pitkästä aikaa tekstihaaste. Innoitteen antaa norjalainen kirjailija Erlend Loe ja katkelma on teoksesta Supernaiivi (Like 1998. Suomentanut Outi Menna. Alkuteos Naiv. Super.1996). Lainaus on vuonna 2002 ilmestyneen pokkaripainoksen sivulta 18):
"Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas."
Lista on tärkeä. Kaikki listassa on tärkeitä, kaikki asiat....
.Kohta tietsikkani jokaisen kirjaimen saa arvata. Hei! Jotain rajaa!. Ei vuodessa näppämiä saisi tyhjiin kirjoittaa.
- jossain listoilla ollaan
- nappini Bluen käsialaa
Sivupohja myös häneltä.
http://varrio.blogspot.com/2008_10_01_archive.html
(Värriön luontopäiväkirja)
Kotisivuni
Molemmat napit on Bluelta
Ole hyvä, nappaa ne.
Kukkaloistoa 2008
Luonnon pastilleja
Värikollaasit
Kuvia Korouoman vaellusreitiltä
